SATAKUNNAN MAAKUNTATUNNUKSET

Sini-kulta-katkoisessa kilvessä pystyyn kavahtanut musta, punavaruksinen, kruunupäinen karhu, joka pitää kämmenissään hopeista miekkaa; kruunu ja miekan kahva kultaa; saatteena karhun molemmin puolin yläkentässä seitsensakarainen hopeatähti. Kruunu: herttuakunnan kruunu.

Satakunnan laulu

Kauas missä katse kantaa yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa salo sininen,
siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien.

Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies,
luonnon voitti loitsuvoimin, synnyt syvät ties.
Kasvun kotipelto kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin kotilies.

Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö,
häätämään käy hävitystä täällä kansan työ.
Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa karhun kämmen lyö.



Satakunnan laulu esitettiin ensimmäisen kerran kesällä 1912 Länsi-Suomen kansanopiston 20-vuotisjuhlassa. Laulun oli sanoittanut opiston johtajatar Aino Voipio ja säveltänyt Rauman seminaarin musiikin lehtori Aksel Törnudd.

Satakunnan hiekkakivimuodostuma sijaitsee hautavajoamassa, johon lukuisat joet ovat kerrostaneet hiekkaa, soraa ja savea runsaat 1300 miljoonaa vuotta sitten. Ajan mittaan nämä kerrostumat iskostuivat punaisiksi hiekka- ja savikiviksi. Hiekkakivessä voidaan todeta jokien vaihtelevien virtauksien mukaisesti karkeita hiekkakerrostumia ja jopa savikivikerroksia. Aallonmerkit, sadepisaroiden jäljet, kuivumisraot ja ristikkäiset virtakerrokset hiekkakiven lohkopinnalla kertovat alkuperäisestä kerrostumisympäristöstä.

Hiekkakivimuodostuman koillisreuna tulee Selkämereltä Reposaaren, sieltä Poriin ja Kokemäenjokea myötäillen Harjavaltaan, josta se kaartaa kohti Säkylä ja Ylänettä. Lounaisreuna seurailee Pyhäjärveä Euraan ja sieltä kohti Luviaa. Alueelle on tyypillistä laajat tasaiset peltoaukeat, josta kohoavat mäet ovat hiekkakiveä nuorempia diabaasikallioita tai hiekkaisia harjuja.

Vaikka hiekkakiveä on runsaasti näkyvillä irtokivinä koko alueella ja sen kaakkoispuolella, tunnetaan kallioita vain harvakseltaan. Kokemäenjoen pohjan hiekkakivikerrostumia voi nähdä Harjavallan voimalaitoksen padon alapuolella sijaitsevassa tulvauomassa. Melko helposti lohkottavaa hiekkakiveä on käytetty alueella perinteisesti rakentamiseen, aitoihin, kivijalkoihin ja navetoihin sekä Säkylässä myllynkiviin. Merkittävin yksittäinen rakennus on Luvian kokonaan hiekkakivestä rakennettu kirkko.

Värikkäimpiin pikkulintuihimme kuuluva sinitiainen on talitiaista selvästi pienempi, keltavatsainen tiainen. Päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset ja selkä harmaanvihreä.

Sinitiainen viihtyy rehevissä lehti- ja sekametsissä ja sitä tavataan melko runsaasti Satakunnan alueella. Pohjoiseen päin mentäessä kanta harvenee. Suomessa sinitiaista on tavattu vasta 1850-luvulta alkaen ja laji levisikin Länsi- ja Etelä-Suomeen 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Talvisin sinitiainen vierailee mielellään lintulaudoilla.

Tyrni on piikkinen, oranssinvärisiä marjoja tuottava pensas. Luonnonvaraisena tyrniä kasvaa Suomessa Pohjanlahden rannikolla ja saaristossa sekä Ahvenanmaalla. Tyrni suosii avoimia ja valoisia kasvupaikkoja, joita löytyy merestä kohoavalta rannikolta.

Tyrni on arvostettu marja aromaattisen makunsa ja vitamiinipitoisuutensa takia. Kiinnostus tyrnin viljelyyn ja jatkojalostukseen on herännyt viime vuosikymmeninä ja sitä viljellään myös Satakunnassa.

Nahkiainen ei ole oikeastaan kala, vaan se kuuluu ympyräsuisiin, leuattomien selkärankaisten yläluokkaan. Aikuinen nahkiainen on muodoltaan matomainen ja sen pinta on pehmeä ja suomuton. Selkäranka on muodostunut rustosta. Nahkiainen on selkäpuolelta siniharmaa ja kyljistään aika lailla hopeanhohtoinen. Pään molemmin puolin on 7 kiduspariaukkoa.

Nahkiaiset elävät suurimman osan elämästään meressä. Ne ruokailevat takertumalla imusuullaan ja sarveishampaillaan muihin kaloihin ja kiviin. Syksyisin ne vaeltavat jokiin kutemaan. Vähän ennen kutunousua nahkiaiset ovat lopettaneet syömisen kokonaan, minkä jälkeen ne elävät joissa rasvavarastojensa turvin.

Nahkiaisia syödään yleensä savustettuina tai hiillostettuina. Sitä voi ostaa syksyisin mm. Porin torilta. Nahkiaisia ostettaessa voi törmätä mittayksikköön kerppu, joka on 30 ja päälle yksi nahkiainen.

Euroopanmajava eli majava (Castor fiber) on Euroopan alkuperäinen majavalaji. Se metsästettiin Suomesta sukupuuttoon; viimeinen yksilö ammuttiin vuonna 1868 Sallan Eniöjoesta. Tilalle istutettiin Norjasta euroopanmajavia ja Yhdysvalloista vahingossa kanadanmajavia. Kanadanmajava on vallannut elinalueita euroopanmajavalta. Euroopanmajavia on Suomessa noin 1 000, lähinnä Satakunnan alueella.

Majava voi kasvaa lähes metrin mittaiseksi ja painaa jopa 15 – 25 kg. Majavan perusravintoa ovat lehtipuiden kuori ja kaikenlaiset vesikasvit.

Majavat ovat rauhoitettuja 1.5. – 19.8., eikä majavan asuttua pesää saa rikkoa. Asuttuun pesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa vahinkojen estämiseksi kuitenkin rikkoa 15.6. – 30.9.